Ydinvoimakysymys jakaa suomalaisia kahteen leiriin. Argumentteja esitetään puolesta ja vastaan. Ydinvoiman kannattajat vetoavat muun muassa tuleviin uusiin työpaikkoihin, osakkaiden edulliseen sähköön ja sen myötä tuleviin investointeihin. Investointipäätöksiin vaikuttaa kuitenkin myös globaali markkinatilanne. Yrityksille uusiutuvan energian käyttö voisi olla myös imagoetu. Uudet työpaikat olisivat tietysti tervetulleita, mutta kukaan ei voi kuitenkaan varmuudella taata kuinka paljon ydinvoimalatyömaa Simossa työllistäisi paikallisia tai lappilaisia kaiken kaikkiaan. Myös turvallisemmat uusiutuvat energiamuodot työllistävät. Jos ydinvoimala Simoon rakennettaisiin niin mielestäni me kaikki silloin myös menettäisimme paljon. Nyt on siis kysymys ennen kaikkea hyvin merkittävästä linjavalinnasta.
Ydinvoiman kannattajilla on ollut ennennäkemätön kiire saada ydinvoimalupa eduskunnan käsittelyyn. Ydinvoimalapäätös vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen useiden sukupolvien elämään. Sen vuoksi nyt olisi paremminkin aikalisän paikka. Nyt olisi viisainta todella huolellisesti perehtyä kaikkiin ydinvoimaa koskeviin tosiasioihin ja ydinvoiman korvaaviin energiantuotantomahdollisuuksiin. Uskon, että Suomesta löytyy aivokapasiteettia uuden, turvallisemman energiantuotantoteknologian kehittämiseen, kunhan siihen vain suunnataan resurssia.
Kansalaisilla olisi myös oikeus saada tarkempi selvitys siitä miten voimassa olevaa asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeita tulkitaan. Suojavyöhykkeen osalta ohjeen kiertomahdollisuus on jo tiedossa, mutta entä jätehuoltoyhteistyö, valtion rooli vastuukysymyksissä ja ydinjätehuoltorahasto? Niin merkittävä asia kuin ydinjätteen loppusijoittaminen ei mielestäni saa olla vain taloudellispoliittinen, yritysten välinen asia.
Vastustajien mielissä painaa ydinvoimaloihin liittyvät riskit ja ydinvoimaloiden tuottama ydinjäte ja sen loppusijoittaminen. Säteilyturvakeskuksen ydinjätteistä ja ydinmateriaalien valvonnasta vastaava johtaja Tero Varjoranta kertoi Aamulehden artikkelissa 25.4.2010, että Suomesta löytyy noin 350 mahdollista kalliota ydinjätteen sijoittamista varten. Kartoitus on tehty jo 1980-luvulla. Varjorannan mukaan ydinjäte tulee sijoittaa mahdollisimman tavalliseen suomalaiseen kallioperään, jotta sen koskemattomuus taattaisiin. Siellä ei saa olla mitään, minkä takia jälkipolvi voisi joskus haluta sinne mennä. Mielestäni olisi syytä huomioida myös se, että jälkeemme tulevien joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät viestiä ymmärrä, usko tai tottele.
Suomen ensimmäistä ydinjätteen loppusijoituspaikkaa louhitaan Olkiluodon kallioon. Vielä on näkemättä miten ydinjätteen loppusijoittaminen Olkiluodon kallioon onnistuu. Onnistuvatko suomalaiset siinä missä muualla maailmassa on tähän mennessä vain epäonnistuttu. Varjoranta siirtyy kesällä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinpolttoainekierrosta ja ydinjäteteknologiasta vastaavan osaston johtajaksi Wieniin. Ydinenergialaissa on kyllä maininta siitä, että muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä ei saa sijoittaa Suomeen, mutta entä jos lainsäädäntö siltä osin muuttuu. Jos vain raha ratkaisee, on mielestäni suomalaisen, suhteellisen vakaan kallioperän myyminen tulevaisuudessa ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi aivan varteenotettava uhkakuva.
Tarja Korteniemi
Opettaja
Vihreät, Tornio
Julkaistu 21.6.2010 Pohjolan Sanomissa