Viime aikoina Helsingin kaupungin päätös aloittaa jokaisessa Helsingin kouluruokalassa viikoittainen kasvisruokapäivä on herättänyt paljon keskustelua. Suuri osa keskustelusta on noussut naurettaviin sfääreihin kasvisruokapäivän vastustajien osalta. Haluankin kommentoida osaa heidän väittämistään.
Heti aluksi haluan huomauttaa, että itse olen sekasyöjä. En kuitenkaan koe sitä millään tavalla rajoitteeksi kasvisruokapäivää puolustettaessa, sekasyöjähän syö sekä lihaa että myös kasviksia, täydellistä lihansyöjää ei ihmislajista voi edes löytyä. Mielestäni on toisaalta huvittavaa, toisaalta huolestuttavaa kuunnella aikuisten ihmisten ennakkoluuloisia mielipiteitä kasvisruokaa koskien.
Ensiksi perusasioita ihmisen ruokavaliosta: Joka päivä tulisi syödä kuusi kourallista (n. 500g) monipuolisesti vaihdellen hedelmiä, vihanneksia ja juureksia. Jokaisella aterialla kasvisten osuus tulisi olla noin puolet annoksesta. Ei taida toteutua kovin monella? Voidaankin päätellä, että suurin osa suomalaisista kärsii jonkinasteisesta vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta liian vähäisen kasvistensyönnin seurauksena.
Tästä syystä onkin tietämätöntä vedota kasvisruokailua vastustaessaan siihen, että kasvisruokaa syövä ihminen tulee kärsimään erilaisista puutostiloista ja aliravitsemuksesta. Varsinkin kun vastustuksen kohteena on kerran viikossa tarjottava, päivän aterioista vain yhden osan muodostava kasvisateria, ei loogisesti ajatellen puutostiloja tai aliravitsemusta voi tästä syystä edes muodostua. Eivätköhän ne viikon 6 muuta pääateriaa ja kaikki aamu-, väli- ja iltapalat merkitse hieman enemmän henkilön ruokavaliossa? Toki osa kasvissyöjistä syö puutteellisesti, mutta tässä tapauksessa ratkaisu ei suinkaan ole kasvisruokailun lopettaminen vaan oikeanlaiseen kasvisruokavalioon ohjaaminen. Viikottainen kasvisruoka koko kansalle voisi vaikuttaa vain ja ainoastaan positiivisesti lisäten edes vähän viikottaista kasvistensaantia ruokavaliossa.
Osa vastustajista on sitä mieltä, että kasvisruoka on pahaa. Väite on jo lähtökohtaisesti lapsellinen, onhan se joka tapauksessa täysin subjektiivinen eli henkilöstä itsestään riippuva. Kasvisruokia on niin monenlaisia, että vaikka kaikki tähän mennessä maistamasi kasvisruoat olisivat olleet pahoja, ei se tarkoita, että kaikki kasvisruoka on pahaa. Kokkeja ja reseptejä on lukemattomia. Mikäli kasvisruoan määrää kouluruokailussa lisättäisiin, kehittyisi myös reseptistö. Jokaisen ihmisen makuaisti on lisäksi erilainen ja on mielestäni väärin ajatella, että oma makuaisti on se ainoa oikea ja vetää pelkästään tähän seikkaan vedoten johtopäätös, että kouluissa ei kasvisruokaa tule tarjota. Mikäli muitakin asioita perusteltaisiin sillä, että joku ei asiasta tykkää, ei kohta voitaisi tehdä minkäänlaisia päätöksiä.
Päättäjien omat kouluaikaiset traumat ovat myös usein kielteisen kannan perusteluna, oletteko ajatelleet, että koulumaailma on saattanut vähän muuttua sitten teidän kouluaikojenne? Ketään ei enää nöyryytetä istuttamalla ruokapöydässä niin kauan, että lautanen on tyhjä. Tai jos joku jossain niin tekee, niin sietäisi hävetä ja vanhempien tulisi tällaiseen käytökseen heti puuttua! Joka tapauksessa se, että koulussa ei tarjota kasvisruokaa kaikille on saman tyyppinen tapa vältellä traumojen syntymistä kuin se, että nostetaan pornofilmit ylähyllylle, etteivät lapset niitä näe. Traumat eivät synny kasvisruoasta vaan aikuisten suhtautumisesta ruokaan ja sitä syövään/syömättä jättävään lapseen tai nuoreen. Aikuiset ovat avainasemassa tekemässä ruokailusta lapselle miellyttävän kokemuksen, johon ei liity paineita tai ennakko-odotuksia.
Aikuisten negatiiviset asenteet kasvisruokailua kohtaan heijastuvat heidän lapsiinsa ja tällä tavalla negatiivisuuden noidankehä on valmis, äiti/isä ei syö, leikä apsi ei edes halua maistaa, koska aikuinenhan on aina oikeassa. Jokaisen aikuisenn pitäisi tietoisesti alkaa poistamaan omasta käytöksestään ennakkoasenteita tietynlaisia ruoka-aineita kohtaan, on liian helppoa olla tarjoamatta lapselle parsakaalia, jos ei itse siitä pidä. On myös liian helppoa lipsauttaa suusta kielteisiä huomautuksia itse inhoamastaan ruoasta. Jos lapsi kertoo koulussa olleen kasvisvokkia, kannattaa ensin kysyä pitikö tämä siitä eikä ensimmäiseksi sanoa ”yäk! Et kai vain syönyt?”. Ja vaikka lapsi ei olisi ruoasta pitänyt, kannattaa kannustaa (mutta ei pakottaa) seuraavalla kerralla kuitenkin maistamaan uudestaan, ehkä se maistuu ensi kerralla paremmalta. Makuaisti tottuu outoihin makuihin hitaasti, siksi ei heti pitäisikään vetää lopullisia johtopäätöksiä, pitääkö jostain ruoasta vai ei. Ruoka myös maistuu erilaiselta eri ruoanlaittajan valmistamana, joku toinen tekee parempaa kasvisvokkia kuin toinen.
Usein vedotaan myös siihen, että kasvisruokapäivinä ruoan hävikki kasvaisi räjähdysmäisesti, ruokaa menisi siis toisin sanoen roskiin (biojätteeseen) tolkuttomia määriä. En jaksa uskoa moiseen mutu-tuntumalla tehtyyn arvioon. Ennen kuin moisia väitteitä menisi esittämään, tulisi asiasta tehdä ennakkokysely kouluille. Itse uskon, että ne samat oppilaat, jotka eivät yleensäkään käy ruokalassa syömässä, jättäisivät jatkossakin syömättä. Enempää ruokalintsareita tuskin kuitenkaan tulisi suuria määriä. Mikäli vanhempien tai kaverien asenteellinen painostus olisi kovin suuri, saattaisi alkuun osa jättää menemättä syömään kasvisruokapäivinä, mutta asia varmasti korjautuisi ajan kuluessa. Pääpaino sillä, syödäänkö ruokaa vai ei, ei ole siinä, onko ruoka kasvisruokaa vai liharuokaa. Tärkeintä on ruoan maistuvuus.
Kaikille oppilaille suunnattu kasvisruokapäivä tulisi toteuttaa huolella, reseptejä tulisi kokeilla jo etukäteen esimerkiksi kasvisruokavaihtoehtotarjonnassa. Oppilaille tulisi järjestää ruokalan puolesta kysely, mitkä koulun kasvisruoista ovat parhaita ja mitä uusia kasvisruokia keittiö voisi kokeilla. Oppilaiden mielipiteiden huomioonottaminen vaikuttaa aina positiivisesti ruoan menekkiin, tuntuu mukavalta, kun omaa ideaa on arvostettu ja se on otettu huomioon. Catering-alan ammattilaisten tulisi käydä vuoropuhelua toistensa kanssa, hyödyntäen ammattitaitoisempien kasvisruoan valmistajien tietotaitoa ja kasvisruokakoulutusta tulisi järjestää koko henkilökunnalle. Suosittuja kouluruokia kannattaisi kokeilla muuttaa kasvisversioksi, esimerkiksi jauhelihan korvaaminen hyvin maustetulla soijalla makaroonilaatikossa tai jauhelihaperunavuoassa onnistuu helposti ja lopputuloksesta on hankala erottaa, ettei kyseessä olekaan alkuperäinen versio. Kasvisruokien maustamisessa kannattaa käyttää mielikuvitusta, nykynuoret ovat tottuneita etnisten ruokalajien syöjiä, rohkeutta peliin suurkeittiöillä! Päättäjien tulisi luottaa keittiöhenkilökunnan ammattitaitoon ja antaa heidän osoittaa osaamisensa.
Perusteettomasta muutosvastarinnasta pitäisi tietoisesti pyrkiä eroon, maailma muuttuu koko ajan, ihmisen tulisi pystyä muuttumaan mukana. En tarkoita tällä sitä, että kaikki pitäisi niellä purematta vaan sitä, että kaikkea ei pidä vastustaa periaatteen vuoksi, ilman asiaperusteita. Viikottaisen kasvisruoan vastustamiseen ei löydy päteviä perusteita, ei ole mitään järkeä vastustaa muutosta siksi, että asiat olisi helpompi ja kivempi pitää nykyisellään tai siksi että muutos tuntuu hankalalta. On väärin täyttää toisen ihmisen päätä omilla ennakkoasenteilla, ethän millään voi tietää, miten taitavia kasvisruoan valmistajia lapsesi koulun keittolassa piileskeleekään.
Jos kouluihin ja muihinkin ruokaloihin tulisi kaikkialla Suomessa viikottainen kasvisruokapäivä, ei menisi kuin muutama vuosi, kun asia olisi jo rutiinia, eikä kukaan sitä pahemmin ihmettelisi. Jos aikuset eivät olisi niin kovaäänisiä asian vastustajia, eivät lapset ja nuoretkaan kasvisruokapäivää vastustaisi. Lopetetaan siis turhanpäiväinen narina ja opetellaan näkemään asian positiiviset puolet, lasten ja nuorten ruokavalio muuttuisi edes hieman terveellisemmäksi, pikkuhiljaa asenteet kasviksia kohtaan paranisivat ja ehkäpä siinä sivussa kasvihuonepäästöt pienenisivät edes murto-osan, ei sitä koko maailmaa tarvitse yhdellä päätöksellä voida kerralla pelastaa.
Doris Tuohimaa, catering-alan palveluvastaava
Lounais-Lapin Vihreät ry:n jäsen