”Kahta ei voi saada: Sekä luonnonlohi- ja taimen kantoja että ydinvoimalaa Perämerelle.”
Äärimmäisen uhanalainen meritaimen ja Simon ydinvoimalasuunnitelma
Suomessa ja Perämerellä uhanalaisin kalalaji on Torniojoen meritaimen, joka viettää suurimman osan nuoruus -ja aikuisvaiheestaan Perämerellä. Helmikuussa 2010 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) nosti suomalaiset meritaimenkannat äärimmäisen uhanalaiseksi. Noin 50:stä alkuperäisestä meritaimenkannasta on jäljellä vain seitsemän (7) luonnonmukaisesti lisääntyvää kantaa, yhdet tärkeimmistä Perämereen laskevissa joissa! Meritaimenistukkaiden henkiinjääminen on erittäin huonolla tolalla, eli istutuksin ja kalanviljelytoimenpitein ei tervettä populaatiota voida pelastaa, korvata eikä kompensoida. Koska lohikalojen viljelykannat ovat erittäin huonosti menestyviä Perämeren, ja koko Itämeren alueella, on erilaisten luonnossa lisääntyvien lajien ja kantojen sisältämä geeniperimä elintärkeä ekosysteemin kannalta. Näistä tärkein on lukumääränsä ja monimuotoisuutensa puolesta Tornionjoen vesistön meritaimen. Meritaimensmoltteja vaeltaa vuosittain mereen arviolta 10 000 yksilöä, mikä on vain 1% !!! mereen vaeltavien lohismolttien määrästä. Meritaimenen nuorten yksilöiden ja niiden ravinnoksi käyttämien pienpoikasten; piikkikalat, muikku, ahven,siika, jne. ja muiden eliölajien; eläinplankton,katkat, simpukat ja kotilot tuhoutuminen on ravintoeliöstön ja koko alueen ekosysteemin kannalta potentiaalinen katastrofi. Karsikkoniemen, alueelle suunniteltu uraanivoimala on uhka myös monille muille Perämeren kalalajille ja Torniojoen luonnonlohikannoille, lisäksi se tulee pilaamaan ja saastuttamaan vielä puhtaan Perämeren. Siksi kalastajat vastustavat Perämerelle suunniteltuja ydinvoimahankkeita.
Perustelut
Simon ja Kemin Karsikkoniemeen suunnitteilla olevan Fennovoiman ydinvoimalan lämpösaastekuormaa ei ole esitetty julkisuudessa riittävästi ympäristöön vaikuttavana tekijänä Kuitenkin jo Perämeren kaltaisella karulla, herkällä rannikkovesialueella, jo v. 2002 käynnistyneessä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen hankkeessa tutkittiin kaikki Suomen rannikkovedet pohjan- ja Suomenlahdella sekä Perämerellä. Tässä vuonna 2006 valmistuneessa tutkimusraportissa Perämeren pohjukka on todettu erittäin rehevöitymisherkäksi alueeksi. Ja useiden tutkimuksien ydinvoiman lämpöjätevedet siis voimistavat rehevöitymistä kesäkuukausien aikana, tuhoavat vesielimistöjä ja kalakantoja.2 Ympäristöministeriön selvityksessä todettiin myös että Perämeren nitraattipitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin Suomenlahdella (Loviisa) ja Selkämerellä (Olkiluoto) ja fosfaattipitoisuudet samaa tasoa Selkämeren kanssa, joka on kuitenkin Perämerta selkeästi syvempi merialue. Selkämerellä ja Suomenlahdella on todettu voimakasta rehevöitymistä ydinvoimaloiden lämpöjätevesien alueella3.
Ydinvoimalan läpi ns. kerran läpi kierrolla kulkeva meriveden käyttömäärä on Fennovoiman konsultilla tekemän YVA selvityksen 50-90m³ sekunnissa (eri reaktorityypeillä jopa suurempi), joka on kaksi tai kolminkertainen Simojoen keskivirtaamaan verrattuna (n. 36 m3 s.). Prosessin läpi kulkiessaan merivesi nopeasti lämpenee VTT:n tutkimuksien 10-14 C astetta lähtölämpötilaan verrattuna, siten ulostuleva merivesi on kesäaikaan jopa 24-35 C asteista. Kylmän veden kaloille; mm. meritaimenelle, lohelle, siialle ja maivalle +23 C veden lämpötila on haitallinen, jopa kuolemaksi, koska ne eivät enää saa happea. Täten kesäaikaan, kylmän veden kalat, jalokalat, joutuvat siirtymään muualle, mikä on erityinen ongelma Karsikkoniemen ja Perämeren merialueella, joka on pääsääntöisesti matala pohjukka, jossa vaelluskalat perinteisesti vaeltavat rantoja myöten, myös Karsikkoniemessä4. Nyt tälle syönnös- (smoltit) ja kutuvaelluksen keskeiselle rantareitille on suunnitteilla jättimäinen meriveden lämmittäjä ja kuolleen veden tekijä. IAEA:n tutkimuksien mukaan ydinvoimalan läpi kulkeva merivesi tuhoutuu 95% eliöistä mm. planktonista ja saastuu radioaktiviisilla ja myrkyllisillä pienhiukkasilla radionuklideilla. Täten jatkuvalla syötöllä Perämerelle tuotettaisiin kuollutta ja saastunutta merivettä, joka STUK:in Iluksen (2009) mukaan on mm. Loviisan alueella aiheuttanut pohjaekosysteemin tuhon ja kuoleman. Tämä vaikuttaa myös merialueen kalakantoihin ja eri kalalajien selviytymiseen ja uhanalaisten vaelluskalojen syönnösolosuhteisiin mm. uhanalaisen Torniojoen meritaimen osalta.
Ydinvoimalan suuri jäähdytysveden tarve( 4,3 M-7,8 M m³/vrk ) vedenottoon tuhoaa vuosittain miljoonia kalanpoikasia ja muuta ravintoeliöstöä, ja mm. New Yorkin osavaltion ympäristöviranomainen on huhtikuussa 2010 evännyt sikäläisen Indian Pointin ydinvoimalan 20 vuoden jatkoluvan, koska ko. Energiayhtiön voimalayksiköiden vedenotto ja -käyttö ei viranomaisen mukaan voi turvata ekosysteemin kala- ja eliölajeja uusista suodatusmenetelmistä huolimatta. Mm. uhanalainen lyhytnokkasampi on kärsinyt suuresti. IAEA:n jo 1974 valmistuneessa kokoelma tutkimusraportissa todettiin, että jos ”ydinvoiman renessanssi” aiotaan toteuttaa suunnitellusti tulee se pohjautua suljettuun vesikiertoon5. Tätä ei ole toteutettu, koska se tulisi energiayhtiöiden näkökulmasta liian kalliiksi. IAEA:n useissa raporteissa todetaan, kuinka eri kalakannat ja kylmän meriveden vaelluskannat ovat kärsineet ydinvoimaloiden imuputkista ja lämpösaasteista. Erityisen ongelmallisia nämä ovat olleet kylmän veden jalokalakannoille. Tutkimustietoa siis on, ettei ydinvoimalat sovellu vaelluskalajokien suihin, kuten Simon Karsikkoniemeen tai Pyhäjoen Hanhikivelle, jonka vierttä myös Perämeren luonnonlohijokien vaelluskalat kulkevat.
Perämeren pohjassa on liettymisen seurauksena paksuja ravinne- ja raskasmetallikertymiä, jotka lähtevät liikkeelle ydinvoimalan jäähdytyskierron suuren vesimäärän johdosta (4,3 M – 7,8 M m³/vrk). Ydinvoimalan käyttämän lämpimän lauhdeveden sisältämä typpikuorma on ympäristövaikutuksiltaan jätetty vaille huomiota. Mm. Ympäristökeskuksen raporteissa on todettu, että vaikka metsistä, maataloudesta ja asutuksesta peräisin oleva fosforikuorma on melkoinen, rehevöitymistä rajoittaa veden alhainen suhteellinen typpipitoisuus. Lämpöjätevedet ympärivuotisesti muuttavat lämpöenergia- ja typpiravinnepäästöillään vesiekosysteemin tilaa matalissa rannikkovesissä. Tulo- ja poistovesiputkista aiheutuvat uudenlaiset vedenvirtaukset saavat pohjan lietteet ja siten myös kerrostuneet ravinteet ja myös sedimentteihin varastoituneet myrkylliset aineet liikkeelle. Tilanne on hiukan sama kuin Vuosaaren satamahankkeessa, vain sillä erolla, että riskit eliöstölle ovat huomattavasti suuremmat. Ydinvoimalarakentaminen ja sen käyttöönotto tulee erittäin todennäköisesti muuttamaan RKTL:n uhanalaiseksi määritellyt Torniojoen meritaimenen eri elinvaiheille tärkeiden Perämeren matalien rannikkovesibiotooppien tilaa. Lämpimän veden vaikutusta ravintoeläimistöön ei ole arvioitu, ei myöskään kerrannaisvaikutuksia, jotka tulevat esiin vuosien ja vuosikymmenten kuluttua mm. kilpailevan lajiston lisääntyessä ja vedenlaadun muuttuessa. Edessä olevan ilmaston lämpenemisen ja ydinvoimatuotannon suuren hukkalämmön, lämpöjätevesien, yhteisvaikutusta ei ole arvioitu.
Yhteenvetona toteamme, että haavoittuvaiselle Perämerelle, Suomen viimeisten meritaimen- ja luonnonlohijokien äärelle ei yksinkertaisesti sovellu ydinvoimala ja siksi vastustamme hankkeita vaelluskalakantojen edun nimissä.
Kunnioittavasti,
Tornion-Muonionjokiseuran hallituksen jäsenet
Pekka Oinonen
iktyonomi
Seppo Frantti
puh.joht.,
Tornion Kalamiehet RY