Lisätiedot:

puheenjohtaja
Matti Korteniemi
Lapin vihreät ry
sähköposti: matti.korteniemi(a)vihreat.fi
puh. 0407274019

Ydinvoiman kannattajilla on ollut ennennäkemätön kiire saada ydinvoimalupa eduskunnan käsittelyyn. Ydinvoimalapäätös vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen useiden sukupolvien elämään. Sen vuoksi nyt olisi paremminkin aikalisän paikka. Nyt olisi viisainta todella huolellisesti perehtyä kaikkiin ydinvoimaa koskeviin tosiasioihin ja ydinvoiman korvaaviin energiantuotantomahdollisuuksiin. Uskon, että Suomesta löytyy aivokapasiteettia uuden, turvallisemman energiantuotantoteknologian kehittämiseen, kunhan siihen vain suunnataan resurssia.

Kansalaisilla olisi myös oikeus saada tarkempi selvitys siitä miten voimassa olevaa asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeita tulkitaan. Suojavyöhykkeen osalta ohjeen kiertomahdollisuus on jo tiedossa, mutta entä jätehuoltoyhteistyö, valtion rooli vastuukysymyksissä ja ydinjätehuoltorahasto? Niin merkittävä asia kuin ydinjätteen loppusijoittaminen ei mielestäni saa olla vain taloudellispoliittinen, yritysten välinen asia.

Vastustajien mielissä painaa ydinvoimaloihin liittyvät riskit ja ydinvoimaloiden tuottama ydinjäte ja sen loppusijoittaminen. Säteilyturvakeskuksen ydinjätteistä ja ydinmateriaalien valvonnasta vastaava johtaja Tero Varjoranta kertoi Aamulehden artikkelissa 25.4.2010, että Suomesta löytyy noin 350 mahdollista kalliota ydinjätteen sijoittamista varten. Kartoitus on tehty jo 1980-luvulla. Varjorannan mukaan ydinjäte tulee sijoittaa mahdollisimman tavalliseen suomalaiseen kallioperään, jotta sen koskemattomuus taattaisiin. Siellä ei saa olla mitään, minkä takia jälkipolvi voisi joskus haluta sinne mennä. Mielestäni olisi syytä huomioida myös se, että jälkeemme tulevien joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät viestiä ymmärrä, usko tai tottele.

Suomen ensimmäistä ydinjätteen loppusijoituspaikkaa louhitaan Olkiluodon kallioon. Vielä on näkemättä miten ydinjätteen loppusijoittaminen Olkiluodon kallioon onnistuu. Onnistuvatko suomalaiset siinä missä muualla maailmassa on tähän mennessä vain epäonnistuttu. Varjoranta siirtyy kesällä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinpolttoainekierrosta ja ydinjäteteknologiasta vastaavan osaston johtajaksi Wieniin. Ydinenergialaissa on kyllä maininta siitä, että muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä ei saa sijoittaa Suomeen, mutta entä jos lainsäädäntö siltä osin muuttuu. Jos vain raha ratkaisee, on mielestäni suomalaisen, suhteellisen vakaan kallioperän myyminen tulevaisuudessa ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi aivan varteenotettava uhkakuva.

Tarja Korteniemi

Opettaja

Vihreät, Tornio

Julkaistu 21.6.2010 Pohjolan Sanomissa

Kemissä tapahtuman järjestäjät kokoontuivat kauppatorille  klo 11.00 aikaan ja valmistelut pistettiin käyntiin. Taustalla  soi Greenpeacen Iloinen ydinvoimalaulu ja myös iloinen ydinjätetynnyri oli löytänyt tiensä paikalle. Ennen tapahtuman varsinaista alkua tapahtuman järjestäjät keskustelivat paikalla olijoiden kanssa ydinvoimaan liittyvistä asioista ja keräsivät ihmisiltä äänestyssitoumuksia ydinvoimaa vastaan seuraavia eduskuntavaaleja ajatellen. Ihmiset saivat myös lähettää terveisensä  eduskuntaan haluamalleen kansanedustajalle sekä ottaa valokuvia itsestään ydinvoimavastaisten kylttien kanssa.

Vähän ennen klo 12 aloitettiin järjestelyt ihmisistä muodostuvan säteilyvaaramerkin aikaansaamiseksi. Doris Tuohimaa opasti ihmisiä oikeille paikoille, jotta merkistä saataisiin mahdollisimman selkeä. Hänen työtään vaikeutti hieman osallistuvien ihmisten lukumäärän muuttuminen, kun ihmiset empivät haluavatko vai eivätkö halua osallistua merkin tekoon. Itse olin ottanut lokoisan paikan merkin keskustasta. Loppuen lopuksi merkki saatiin muodostettua ja sitä muodostamassa oli yli 30 ihmistä, katsojia paikalla oli lähes saman verran. Merkki kuvattiin läheisen kerrostalon parvekkeelta. Paikalla oli myös paikallismediaa, kuten Pohjolan Sanomat sekä Yle Perämeri, jotka uutisoivat tapahtumasta.

Kuvia eri paikkakuntien tapahtumista voi käydä ihailemassa osoitteesta www.flickr.com/photos/ydinvoimahistoriaan

Toni ilola

Nuoret sairaat pakotetaan vanhainkoteihin.

Torniossa puuttuu hoitopaikka nuorille aivovaurioituneille potilaille. Alle eläkeikäisten pysyvästi aviosairauksiin sairastuneiden määrä kasvaa hiljalleen. Monilla heistä on alkoholi tai muut päihteet pysyvästi vaurioittaneet muistia niin, ettei kotipalvelun turvin asuminen onnistu. Osalla aivovaurion syynä ovat vammat. Toimintakykyä löytyy tyypillisimmällään jaloista, käsistä ja tunteista, mutta käytännön toiminnot, kuten vaatteiden asiallinen pukeutuminen, ruuasta huolehtiminen ja vessan löytäminen ovat hukassa. Nuorikin sairastunut ansaitsee asiallista hoivaa ja kuntoutusta – ei viisikymppisen koti kuulu olla 90-vuotiaiden muistisairaiden osasto koko loppuelämäänsä.

Ongelma heijastuu myös vanhusten kotihoidon puolelle. Kotona odottaa monta laitospaikkaa kaipaavaa ja tarvitsevaa vanhusta. Nolottaa antaa dementiayksikön vapautunut paikka vuosikymmeniä nuoremmalle fyysisesti hyvävointiselle potilaalle.

Sopiva pienyksikkö tarvitaan, sellainen, joka keskittyy nuoriin potilaisiin ja tukee tavalliseen arjen toimintaan. Tällä hetkellä kiireellinen valvotun asumisen tarve on arviolta noin 10 potilaalla. Parhaimmillaan nuoren aivovauriopotilaan tilanne saattaa parantua kuukausien tai vuosienkin hoidon aikana niin, että hän pääsee taas itsenäiseen asumiseen. Aina muisti ei palaa ja silloin loppuelämän mittainen laitostyyppinen asuminen on oltava iänmukaisesti järjestettyä.

Tornion kaupungin pitää perustaa ympärivuorokautista hoitoa alle eläkeikäisille aivovauriopotilaille tarjoava pienyksikkö mahdollisimman pian.

Äärimmäisen uhanalainen meritaimen ja Simon ydinvoimalasuunnitelma

Suomessa ja Perämerellä uhanalaisin kalalaji on Torniojoen meritaimen, joka viettää suurimman osan nuoruus -ja aikuisvaiheestaan Perämerellä.  Helmikuussa 2010 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) nosti suomalaiset meritaimenkannat äärimmäisen uhanalaiseksi. Noin 50:stä alkuperäisestä meritaimenkannasta on jäljellä vain seitsemän (7) luonnonmukaisesti lisääntyvää kantaa, yhdet tärkeimmistä Perämereen laskevissa joissa! Meritaimenistukkaiden henkiinjääminen on erittäin huonolla tolalla, eli istutuksin ja kalanviljelytoimenpitein ei tervettä populaatiota voida pelastaa, korvata eikä kompensoida. Koska lohikalojen viljelykannat ovat erittäin huonosti menestyviä Perämeren, ja koko Itämeren alueella, on erilaisten luonnossa lisääntyvien lajien ja kantojen sisältämä geeniperimä elintärkeä ekosysteemin kannalta. Näistä tärkein on lukumääränsä ja monimuotoisuutensa puolesta Tornionjoen vesistön meritaimen. Meritaimensmoltteja vaeltaa vuosittain mereen arviolta 10 000 yksilöä, mikä on vain 1% !!! mereen vaeltavien lohismolttien määrästä. Meritaimenen nuorten yksilöiden ja niiden ravinnoksi käyttämien pienpoikasten; piikkikalat, muikku, ahven,siika, jne. ja muiden eliölajien; eläinplankton,katkat, simpukat ja kotilot tuhoutuminen on ravintoeliöstön ja koko alueen ekosysteemin kannalta potentiaalinen katastrofi. Karsikkoniemen, alueelle suunniteltu uraanivoimala on uhka myös monille muille Perämeren kalalajille ja Torniojoen luonnonlohikannoille, lisäksi se tulee pilaamaan ja saastuttamaan vielä puhtaan Perämeren. Siksi kalastajat vastustavat Perämerelle suunniteltuja ydinvoimahankkeita.

Perustelut

Simon ja Kemin Karsikkoniemeen suunnitteilla olevan Fennovoiman ydinvoimalan lämpösaastekuormaa ei ole esitetty julkisuudessa riittävästi ympäristöön vaikuttavana tekijänä Kuitenkin jo Perämeren kaltaisella karulla, herkällä rannikkovesialueella, jo v. 2002 käynnistyneessä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen hankkeessa tutkittiin kaikki Suomen rannikkovedet pohjan- ja Suomenlahdella sekä Perämerellä. Tässä vuonna 2006 valmistuneessa tutkimusraportissa Perämeren pohjukka on todettu erittäin rehevöitymisherkäksi alueeksi. Ja useiden tutkimuksien ydinvoiman lämpöjätevedet siis voimistavat rehevöitymistä kesäkuukausien aikana, tuhoavat vesielimistöjä ja kalakantoja.2 Ympäristöministeriön selvityksessä todettiin myös että Perämeren nitraattipitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin Suomenlahdella (Loviisa) ja Selkämerellä (Olkiluoto) ja fosfaattipitoisuudet samaa tasoa Selkämeren kanssa, joka on kuitenkin Perämerta selkeästi syvempi merialue. Selkämerellä ja Suomenlahdella on todettu voimakasta rehevöitymistä ydinvoimaloiden lämpöjätevesien alueella3.

Ydinvoimalan läpi ns. kerran läpi kierrolla kulkeva meriveden käyttömäärä on Fennovoiman konsultilla tekemän YVA selvityksen 50-90m³ sekunnissa (eri reaktorityypeillä jopa suurempi), joka on kaksi tai kolminkertainen Simojoen keskivirtaamaan verrattuna (n. 36 m3 s.). Prosessin läpi kulkiessaan merivesi nopeasti lämpenee VTT:n tutkimuksien 10-14 C astetta lähtölämpötilaan verrattuna, siten ulostuleva merivesi on kesäaikaan jopa 24-35 C asteista. Kylmän veden kaloille; mm. meritaimenelle, lohelle, siialle ja maivalle +23 C veden lämpötila on haitallinen, jopa kuolemaksi, koska ne eivät enää saa happea. Täten kesäaikaan, kylmän veden kalat, jalokalat, joutuvat siirtymään muualle, mikä on erityinen ongelma Karsikkoniemen ja Perämeren merialueella, joka on pääsääntöisesti matala pohjukka, jossa vaelluskalat perinteisesti vaeltavat rantoja myöten, myös Karsikkoniemessä4. Nyt tälle syönnös- (smoltit) ja kutuvaelluksen keskeiselle rantareitille on suunnitteilla jättimäinen meriveden lämmittäjä ja kuolleen veden tekijä. IAEA:n tutkimuksien mukaan ydinvoimalan läpi kulkeva merivesi tuhoutuu 95% eliöistä mm. planktonista ja saastuu radioaktiviisilla ja myrkyllisillä pienhiukkasilla radionuklideilla. Täten jatkuvalla syötöllä Perämerelle tuotettaisiin kuollutta ja saastunutta merivettä, joka STUK:in Iluksen (2009) mukaan on mm. Loviisan alueella aiheuttanut pohjaekosysteemin tuhon ja kuoleman. Tämä vaikuttaa myös merialueen kalakantoihin ja eri kalalajien selviytymiseen ja uhanalaisten vaelluskalojen syönnösolosuhteisiin mm. uhanalaisen Torniojoen meritaimen osalta.

Ydinvoimalan suuri jäähdytysveden tarve( 4,3 M-7,8 M m³/vrk ) vedenottoon tuhoaa vuosittain miljoonia kalanpoikasia ja muuta ravintoeliöstöä, ja mm. New Yorkin osavaltion ympäristöviranomainen on huhtikuussa 2010 evännyt sikäläisen Indian Pointin ydinvoimalan 20 vuoden jatkoluvan, koska ko. Energiayhtiön voimalayksiköiden vedenotto ja -käyttö ei viranomaisen mukaan voi turvata ekosysteemin kala- ja eliölajeja uusista suodatusmenetelmistä huolimatta. Mm. uhanalainen lyhytnokkasampi on kärsinyt suuresti. IAEA:n jo 1974 valmistuneessa kokoelma tutkimusraportissa todettiin, että jos ”ydinvoiman renessanssi” aiotaan toteuttaa suunnitellusti tulee se pohjautua suljettuun vesikiertoon5. Tätä ei ole toteutettu, koska se tulisi energiayhtiöiden näkökulmasta liian kalliiksi. IAEA:n useissa raporteissa todetaan, kuinka eri kalakannat ja kylmän meriveden vaelluskannat ovat kärsineet ydinvoimaloiden imuputkista ja lämpösaasteista. Erityisen ongelmallisia nämä ovat olleet kylmän veden jalokalakannoille. Tutkimustietoa siis on, ettei ydinvoimalat sovellu vaelluskalajokien suihin, kuten Simon Karsikkoniemeen tai Pyhäjoen Hanhikivelle, jonka vierttä myös Perämeren luonnonlohijokien vaelluskalat kulkevat.

Perämeren pohjassa on liettymisen seurauksena paksuja ravinne- ja raskasmetallikertymiä, jotka lähtevät liikkeelle ydinvoimalan jäähdytyskierron suuren vesimäärän johdosta (4,3 M – 7,8 M m³/vrk). Ydinvoimalan käyttämän lämpimän lauhdeveden sisältämä typpikuorma on ympäristövaikutuksiltaan jätetty vaille huomiota. Mm. Ympäristökeskuksen raporteissa on todettu, että vaikka metsistä, maataloudesta ja asutuksesta peräisin oleva fosforikuorma on melkoinen, rehevöitymistä rajoittaa veden alhainen suhteellinen typpipitoisuus. Lämpöjätevedet ympärivuotisesti muuttavat lämpöenergia- ja typpiravinnepäästöillään vesiekosysteemin tilaa matalissa rannikkovesissä. Tulo- ja poistovesiputkista aiheutuvat uudenlaiset vedenvirtaukset saavat pohjan lietteet ja siten myös kerrostuneet ravinteet ja myös sedimentteihin varastoituneet myrkylliset aineet liikkeelle. Tilanne on hiukan sama kuin Vuosaaren satamahankkeessa, vain sillä erolla, että riskit eliöstölle ovat huomattavasti suuremmat. Ydinvoimalarakentaminen ja sen käyttöönotto tulee erittäin todennäköisesti muuttamaan RKTL:n uhanalaiseksi määritellyt Torniojoen meritaimenen eri elinvaiheille tärkeiden Perämeren matalien rannikkovesibiotooppien tilaa. Lämpimän veden vaikutusta ravintoeläimistöön ei ole arvioitu, ei myöskään kerrannaisvaikutuksia, jotka tulevat esiin vuosien ja vuosikymmenten kuluttua mm. kilpailevan lajiston lisääntyessä ja vedenlaadun muuttuessa. Edessä olevan ilmaston lämpenemisen ja ydinvoimatuotannon suuren hukkalämmön, lämpöjätevesien, yhteisvaikutusta ei ole arvioitu.

Yhteenvetona toteamme, että haavoittuvaiselle Perämerelle, Suomen viimeisten meritaimen- ja luonnonlohijokien äärelle ei yksinkertaisesti sovellu ydinvoimala ja siksi vastustamme hankkeita vaelluskalakantojen edun nimissä.

Kunnioittavasti,

Tornion-Muonionjokiseuran hallituksen jäsenet

Pekka Oinonen
iktyonomi

Seppo Frantti
puh.joht.,
Tornion Kalamiehet RY