Sähköveron korotus kohdistuu tavallisista ihmisistä eniten niihin, jotka asuvat suorasähkölämmitteisessä omakotitalossa. Näitä taloja on Lapissakin paljon. Näiden asukkailla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet alentaa sähkönkulutustaan paljonkin: tällaiset ”ympäristöverot” ovat siitä hyviä, että niitä pystyy välttämään ja ne on jopa tarkoitettu vältettäväksi omia käytäntöjään muuttamalla.

Meidän perheessä sähkönkulutus sähkölämmitteisessä omakotitalossa putosi neljänneksen, kun hankimme puulämmitteisen hella-leivinuunin ja käytämme sitä lämmitykseen ja usein ruoanlaittoonkin. Vuotta myöhemmin hankimme ilmalämpöpumpun, jota lämmitykseen käyttämällä sähkönkulutuksemme putosi taas yli 30 %. Nyt sähkönkulutuksemme on vajaa puolet siitä, mitä se oli kahdeksan vuotta sitten.

Myös öljylämmitteisessä talossa verotetun energian kulutusta voi vastaavasti vähentää puu- tai pellettilämmityksen tai maa-, ilma-vesi- tai ilmalämpöpumpun avulla.

Helpointa asumisen energiankulutuksen vähentäminen on laskemalla huonelämpötilaa: jokainen yhden asteen lämpötilan pudotus tuo noin 5 % säästön. Siinä ei ole järkeä, että sisällä pitäisi tarjeta istua T-paitasillaan, kun ulkona on pakkasta.

Ansiotuloverotuksensa pienentäminen on hankalampaa: harva jää pois töistä alentaakseen verojaan. Työlle vuosikymmenten mittaan kasatun korkean haittaveron seuraukset kohdistuvat eniten niihin, jotka ovat työttömiä vastoin omaa tahtoaan.

Liisa Virtanen

Tornio

Ydinvoiman kannattajilla on ollut ennennäkemätön kiire saada ydinvoimalupa eduskunnan käsittelyyn. Ydinvoimalapäätös vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen useiden sukupolvien elämään. Sen vuoksi nyt olisi paremminkin aikalisän paikka. Nyt olisi viisainta todella huolellisesti perehtyä kaikkiin ydinvoimaa koskeviin tosiasioihin ja ydinvoiman korvaaviin energiantuotantomahdollisuuksiin. Uskon, että Suomesta löytyy aivokapasiteettia uuden, turvallisemman energiantuotantoteknologian kehittämiseen, kunhan siihen vain suunnataan resurssia.

Kansalaisilla olisi myös oikeus saada tarkempi selvitys siitä miten voimassa olevaa asiaan liittyvää lainsäädäntöä ja ohjeita tulkitaan. Suojavyöhykkeen osalta ohjeen kiertomahdollisuus on jo tiedossa, mutta entä jätehuoltoyhteistyö, valtion rooli vastuukysymyksissä ja ydinjätehuoltorahasto? Niin merkittävä asia kuin ydinjätteen loppusijoittaminen ei mielestäni saa olla vain taloudellispoliittinen, yritysten välinen asia.

Vastustajien mielissä painaa ydinvoimaloihin liittyvät riskit ja ydinvoimaloiden tuottama ydinjäte ja sen loppusijoittaminen. Säteilyturvakeskuksen ydinjätteistä ja ydinmateriaalien valvonnasta vastaava johtaja Tero Varjoranta kertoi Aamulehden artikkelissa 25.4.2010, että Suomesta löytyy noin 350 mahdollista kalliota ydinjätteen sijoittamista varten. Kartoitus on tehty jo 1980-luvulla. Varjorannan mukaan ydinjäte tulee sijoittaa mahdollisimman tavalliseen suomalaiseen kallioperään, jotta sen koskemattomuus taattaisiin. Siellä ei saa olla mitään, minkä takia jälkipolvi voisi joskus haluta sinne mennä. Mielestäni olisi syytä huomioida myös se, että jälkeemme tulevien joukossa voi olla henkilöitä, jotka eivät viestiä ymmärrä, usko tai tottele.

Suomen ensimmäistä ydinjätteen loppusijoituspaikkaa louhitaan Olkiluodon kallioon. Vielä on näkemättä miten ydinjätteen loppusijoittaminen Olkiluodon kallioon onnistuu. Onnistuvatko suomalaiset siinä missä muualla maailmassa on tähän mennessä vain epäonnistuttu. Varjoranta siirtyy kesällä kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinpolttoainekierrosta ja ydinjäteteknologiasta vastaavan osaston johtajaksi Wieniin. Ydinenergialaissa on kyllä maininta siitä, että muualla kuin Suomessa syntyneitä ydinjätteitä ei saa sijoittaa Suomeen, mutta entä jos lainsäädäntö siltä osin muuttuu. Jos vain raha ratkaisee, on mielestäni suomalaisen, suhteellisen vakaan kallioperän myyminen tulevaisuudessa ydinjätteiden loppusijoituspaikaksi aivan varteenotettava uhkakuva.

Tarja Korteniemi

Opettaja

Vihreät, Tornio

Julkaistu 21.6.2010 Pohjolan Sanomissa

Äärimmäisen uhanalainen meritaimen ja Simon ydinvoimalasuunnitelma

Suomessa ja Perämerellä uhanalaisin kalalaji on Torniojoen meritaimen, joka viettää suurimman osan nuoruus -ja aikuisvaiheestaan Perämerellä.  Helmikuussa 2010 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) nosti suomalaiset meritaimenkannat äärimmäisen uhanalaiseksi. Noin 50:stä alkuperäisestä meritaimenkannasta on jäljellä vain seitsemän (7) luonnonmukaisesti lisääntyvää kantaa, yhdet tärkeimmistä Perämereen laskevissa joissa! Meritaimenistukkaiden henkiinjääminen on erittäin huonolla tolalla, eli istutuksin ja kalanviljelytoimenpitein ei tervettä populaatiota voida pelastaa, korvata eikä kompensoida. Koska lohikalojen viljelykannat ovat erittäin huonosti menestyviä Perämeren, ja koko Itämeren alueella, on erilaisten luonnossa lisääntyvien lajien ja kantojen sisältämä geeniperimä elintärkeä ekosysteemin kannalta. Näistä tärkein on lukumääränsä ja monimuotoisuutensa puolesta Tornionjoen vesistön meritaimen. Meritaimensmoltteja vaeltaa vuosittain mereen arviolta 10 000 yksilöä, mikä on vain 1% !!! mereen vaeltavien lohismolttien määrästä. Meritaimenen nuorten yksilöiden ja niiden ravinnoksi käyttämien pienpoikasten; piikkikalat, muikku, ahven,siika, jne. ja muiden eliölajien; eläinplankton,katkat, simpukat ja kotilot tuhoutuminen on ravintoeliöstön ja koko alueen ekosysteemin kannalta potentiaalinen katastrofi. Karsikkoniemen, alueelle suunniteltu uraanivoimala on uhka myös monille muille Perämeren kalalajille ja Torniojoen luonnonlohikannoille, lisäksi se tulee pilaamaan ja saastuttamaan vielä puhtaan Perämeren. Siksi kalastajat vastustavat Perämerelle suunniteltuja ydinvoimahankkeita.

Perustelut

Simon ja Kemin Karsikkoniemeen suunnitteilla olevan Fennovoiman ydinvoimalan lämpösaastekuormaa ei ole esitetty julkisuudessa riittävästi ympäristöön vaikuttavana tekijänä Kuitenkin jo Perämeren kaltaisella karulla, herkällä rannikkovesialueella, jo v. 2002 käynnistyneessä Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen hankkeessa tutkittiin kaikki Suomen rannikkovedet pohjan- ja Suomenlahdella sekä Perämerellä. Tässä vuonna 2006 valmistuneessa tutkimusraportissa Perämeren pohjukka on todettu erittäin rehevöitymisherkäksi alueeksi. Ja useiden tutkimuksien ydinvoiman lämpöjätevedet siis voimistavat rehevöitymistä kesäkuukausien aikana, tuhoavat vesielimistöjä ja kalakantoja.2 Ympäristöministeriön selvityksessä todettiin myös että Perämeren nitraattipitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin Suomenlahdella (Loviisa) ja Selkämerellä (Olkiluoto) ja fosfaattipitoisuudet samaa tasoa Selkämeren kanssa, joka on kuitenkin Perämerta selkeästi syvempi merialue. Selkämerellä ja Suomenlahdella on todettu voimakasta rehevöitymistä ydinvoimaloiden lämpöjätevesien alueella3.

Ydinvoimalan läpi ns. kerran läpi kierrolla kulkeva meriveden käyttömäärä on Fennovoiman konsultilla tekemän YVA selvityksen 50-90m³ sekunnissa (eri reaktorityypeillä jopa suurempi), joka on kaksi tai kolminkertainen Simojoen keskivirtaamaan verrattuna (n. 36 m3 s.). Prosessin läpi kulkiessaan merivesi nopeasti lämpenee VTT:n tutkimuksien 10-14 C astetta lähtölämpötilaan verrattuna, siten ulostuleva merivesi on kesäaikaan jopa 24-35 C asteista. Kylmän veden kaloille; mm. meritaimenelle, lohelle, siialle ja maivalle +23 C veden lämpötila on haitallinen, jopa kuolemaksi, koska ne eivät enää saa happea. Täten kesäaikaan, kylmän veden kalat, jalokalat, joutuvat siirtymään muualle, mikä on erityinen ongelma Karsikkoniemen ja Perämeren merialueella, joka on pääsääntöisesti matala pohjukka, jossa vaelluskalat perinteisesti vaeltavat rantoja myöten, myös Karsikkoniemessä4. Nyt tälle syönnös- (smoltit) ja kutuvaelluksen keskeiselle rantareitille on suunnitteilla jättimäinen meriveden lämmittäjä ja kuolleen veden tekijä. IAEA:n tutkimuksien mukaan ydinvoimalan läpi kulkeva merivesi tuhoutuu 95% eliöistä mm. planktonista ja saastuu radioaktiviisilla ja myrkyllisillä pienhiukkasilla radionuklideilla. Täten jatkuvalla syötöllä Perämerelle tuotettaisiin kuollutta ja saastunutta merivettä, joka STUK:in Iluksen (2009) mukaan on mm. Loviisan alueella aiheuttanut pohjaekosysteemin tuhon ja kuoleman. Tämä vaikuttaa myös merialueen kalakantoihin ja eri kalalajien selviytymiseen ja uhanalaisten vaelluskalojen syönnösolosuhteisiin mm. uhanalaisen Torniojoen meritaimen osalta.

Ydinvoimalan suuri jäähdytysveden tarve( 4,3 M-7,8 M m³/vrk ) vedenottoon tuhoaa vuosittain miljoonia kalanpoikasia ja muuta ravintoeliöstöä, ja mm. New Yorkin osavaltion ympäristöviranomainen on huhtikuussa 2010 evännyt sikäläisen Indian Pointin ydinvoimalan 20 vuoden jatkoluvan, koska ko. Energiayhtiön voimalayksiköiden vedenotto ja -käyttö ei viranomaisen mukaan voi turvata ekosysteemin kala- ja eliölajeja uusista suodatusmenetelmistä huolimatta. Mm. uhanalainen lyhytnokkasampi on kärsinyt suuresti. IAEA:n jo 1974 valmistuneessa kokoelma tutkimusraportissa todettiin, että jos ”ydinvoiman renessanssi” aiotaan toteuttaa suunnitellusti tulee se pohjautua suljettuun vesikiertoon5. Tätä ei ole toteutettu, koska se tulisi energiayhtiöiden näkökulmasta liian kalliiksi. IAEA:n useissa raporteissa todetaan, kuinka eri kalakannat ja kylmän meriveden vaelluskannat ovat kärsineet ydinvoimaloiden imuputkista ja lämpösaasteista. Erityisen ongelmallisia nämä ovat olleet kylmän veden jalokalakannoille. Tutkimustietoa siis on, ettei ydinvoimalat sovellu vaelluskalajokien suihin, kuten Simon Karsikkoniemeen tai Pyhäjoen Hanhikivelle, jonka vierttä myös Perämeren luonnonlohijokien vaelluskalat kulkevat.

Perämeren pohjassa on liettymisen seurauksena paksuja ravinne- ja raskasmetallikertymiä, jotka lähtevät liikkeelle ydinvoimalan jäähdytyskierron suuren vesimäärän johdosta (4,3 M – 7,8 M m³/vrk). Ydinvoimalan käyttämän lämpimän lauhdeveden sisältämä typpikuorma on ympäristövaikutuksiltaan jätetty vaille huomiota. Mm. Ympäristökeskuksen raporteissa on todettu, että vaikka metsistä, maataloudesta ja asutuksesta peräisin oleva fosforikuorma on melkoinen, rehevöitymistä rajoittaa veden alhainen suhteellinen typpipitoisuus. Lämpöjätevedet ympärivuotisesti muuttavat lämpöenergia- ja typpiravinnepäästöillään vesiekosysteemin tilaa matalissa rannikkovesissä. Tulo- ja poistovesiputkista aiheutuvat uudenlaiset vedenvirtaukset saavat pohjan lietteet ja siten myös kerrostuneet ravinteet ja myös sedimentteihin varastoituneet myrkylliset aineet liikkeelle. Tilanne on hiukan sama kuin Vuosaaren satamahankkeessa, vain sillä erolla, että riskit eliöstölle ovat huomattavasti suuremmat. Ydinvoimalarakentaminen ja sen käyttöönotto tulee erittäin todennäköisesti muuttamaan RKTL:n uhanalaiseksi määritellyt Torniojoen meritaimenen eri elinvaiheille tärkeiden Perämeren matalien rannikkovesibiotooppien tilaa. Lämpimän veden vaikutusta ravintoeläimistöön ei ole arvioitu, ei myöskään kerrannaisvaikutuksia, jotka tulevat esiin vuosien ja vuosikymmenten kuluttua mm. kilpailevan lajiston lisääntyessä ja vedenlaadun muuttuessa. Edessä olevan ilmaston lämpenemisen ja ydinvoimatuotannon suuren hukkalämmön, lämpöjätevesien, yhteisvaikutusta ei ole arvioitu.

Yhteenvetona toteamme, että haavoittuvaiselle Perämerelle, Suomen viimeisten meritaimen- ja luonnonlohijokien äärelle ei yksinkertaisesti sovellu ydinvoimala ja siksi vastustamme hankkeita vaelluskalakantojen edun nimissä.

Kunnioittavasti,

Tornion-Muonionjokiseuran hallituksen jäsenet

Pekka Oinonen
iktyonomi

Seppo Frantti
puh.joht.,
Tornion Kalamiehet RY

Miksi emme keskittyisi myymään suomalaista energiaosaamista?
Tehostamalla energiankäyttöä ja panostamalla kotimaisiin uusiutuviin
energialähteisiin vahvistamme suomalaista energiaosaamista.
Ilmastonmuutoksen hidastaminen edellyttää, että koko maailman
energiahuolto rakennetaan uusiksi vuosisadan puoliväliin mennessä.
Tämä tarkoittaa valtavia markkinoita niille, jotka myyvät
energiatehokkuutta ja uutta energiateknologiaa. Suomen kannattaa olla
ilmastonsuojelun edelläkävijä, ei ydinvoiman kanssa peuhaava
perässähiihtäjä.

Ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu. Ydinvoiman tuotanto on haitallista
sen kaikissa vaiheissa. Uraanin louhinta saastuttaa ympäristöä ja
jäljelle jää vaarallista jätettä, jonka säilytystä ei ole ratkaistu
kestävällä tavalla. Mikään yritys tai valtio ei voi vastata siitä,
että ydinjätteen varastoinnin olosuhteet ovat turvalliset myös
pitkälle tulevaisuuteen.

Suomen hallituksen tulisi tutkituttaa myös nollavaihtoehdon
työllistävät vaikutukset. Enemmän ydinvoimaa tarkoittaa vähemmän
työpaikkoja. Ydinvoima vie kannattavuutta muilta energiamuodoilta ja
raivaa tieltään myös kotimaisia, paljon työllistävämpiä
energialähteitä. Hajautettu energiantuotanto hajauttaisi työpaikat eri
puolille Lappia.

Simoon ydinvoima ei sovi. Rakennettava voimala olisi liian lähellä
pysyvää asutusta ja kutujokiin vaeltavien kalojen vaellusreittiä.
Lapin imago on sen puhtaudessa. Pitäkäämme Lappi puhtaana -
ydinvoimasta.

Lisätietoja:
Puheenjohtaja, Lapin vihreät ry
Matti Korteniemi 040-7274019

Toiminnanjohtaja, Lapin vihreät ry
Reija Eerola 045-1383991

Alkuperäinen teksti löytyy osoitteesta http://www.lapinvihreat.fi/?p=870

Koko maailmaa ei voida pelastaa yksittäisillä teoilla, mutta omia toimintatapojaan muuttamalla voi jokainen tehdä oman osansa. On vastuutonta ajatella, ettei minun tekemisilläni ole mitään vaikutusta, joten en tee sitten sitäkään vähää, minkä aivan hyvin voisin.

Kampanjaan voi osallistua kuka tahansa, olkoon se sitten yksittäinen ihminen, koulu, työpaikka, kunta, kaupunki tai muu organisaatio. Kampanjaan voi liittyä mukaan osoitteessa www.earthhour.fi

Pitemmällä aikavälillä  sähkönsäästö tuntuu myös omassa kukkarossa.

Ps. 25.3.2010 Pohjolan Sanomat oli otsikoinut tekstin vähän hassusti ”Sammuta ilmastonmuutoksen torjumiseksi”

Toni Ilola

Lounais-Lapin Vihreät